Olin tässä pari päivää sitte äitin kaa Helsingissä käymässä. Siellä oli tosi mukavaa, nukuttiin hotellissa ja shoppailtiin paljon. Ostin myös vähän nukkejuttuja. Löysin Tigerista nää ihanat nukkekokoset keilat! Kertokaa mielipiteitä tosta alotuskuvasta, käytin siihen paljon vaivaa :)
Kävin tänään pitkästä aikaa kuvaamassa shoottia Lilystä. Jatkan kuitenkin kuvatarinaakin mahdollisimman pian :) Kiitos tosi paljon kaikista ihanista kommenteista kahdessa edellisessä postauksessa! ♥
Öö vaihdoin mun blogin ulkoasua, toivottavasti tämä ei ole liian järkyttävää :"D Tykkäsin tosi paljon siitä vanhasta, mut halusin vähäsen vaihtelua, ja oon aika tyytyväinen tähänkin. Varmaan parantelen tätä vielä vähäsen jossain kohassa
Postaan nyt toisen osan eiliseen kuvatarinaan. Kiitos muuten tosi paljon kaikille jotka kommentoi edelliseen tarinaan, oli ihana lukea teidän kommentteja :) ♥
Mulla ei ollut nyt muuta, siirrytään suoraan tarinaan! Edelliseen osaan pääsee tästä
tekee jotakin
"sanoo"
tapahtuu muistossa
picfic: Memories ( osa 2 )
Yksin
"Eli Marie siis halusi vain nähdä selkounta? Mitä sitten tapahtui?" Lily kysyy lumoutuneena Janen tarinasta. Aamu on vaihtunut keskipäiväksi.
"No..." Jane aloittaa surullisena. "Kolmannen päivän aamuna, kun loitsun vaikutuksen olisi pitänyt loppua, juoksin innoissani puutarhaan."
musiikki päälle!
"Marie!! Herää!" Jane huutaa iloisena.
Hän istahtaa siskonsa viereen pedille. "On kulunut kaksi päivää! Haluan kuulla jännittävistä unistasi", hän iloitsee.
"Mutta jokin oli pielessä. Marie ei herännyt."
Lily kuuntelee jännittyneenä. Hän pidättää huomaamattaan hengitystään. "Mitä sinä sitten teit?"
"Juoksin hätääntyneenä sisälle ja hain loitsukirjan. Luin molemmat loitsut monta kertaa läpi, yhä uudestaan ja uudestaan. En ymmärtänyt mikä oli vikana."
"Se oli onneksi sama päivä, jona äidin ja isän oli määrä tulla kotiin. Ajattelin, että olisi parasta vain niellä ylpeyteni ja pyytää apua isältä. Ehkä olin sittenkin lukenut reseptin väärin, ja isä osasi haltijakieliä paremmin kuin minä."
"Vanhempien sijasta minulle kuitenkin saapui kirje. Menin Marien luo lukemaan sen."
Jane repii auki sinetöidyn kuoren ja vetää sisältä kirjeen.
"Kirje oli saapunut Koivun klaanista. Siinä luki, että äiti ja isä olivat kadonneet."
"Istuin kauan paikoillani, en pystynyt itkemään. Olin sinä päivänä menettänyt elämäni rakkaimmat ihmiset. Pikkusiskoni, äitini ja isäni. Olin aivan yksin."
Lily ja Jane istuvat hiljaisina. Kuuluu lintujen laulua ja puron solinaa.
"Olen jo vuoden ajan etsinyt keinoa herättää Marie. En ole voinut puhua hänelle kertaakaan koko vuonna. En ole kuullut hänen nauruaan."
"Loin hänen ympärilleen eräänlaisen kuplan, jossa aika ei kulu. Hänen ei tule nälkä eikä jano, hän pysyy terveenä ja on turvassa kunnes herää."
"Luin läpi kaikki kirjani, lainasin lisää kirjastosta, tutkin kaikki tekstit jotka sain käsiini. Yritin kaikkia unitaikoja, kaikkia liemiä, vastamyrkkyjä. Eräänä iltana katselin kirjapinoa lattiallani. Silmääni pisti erään kirjan nimi Haltijaloitsut. Silloin ymmärsin."
"Loitsu vaikutti Marieen eri tavalla, koska hän on ihminen", Lily sanoo hiljaa. Jane nyökkää.
"Muutama kuu sitten löysin ulottuvuusavaimen, portaalin Maahan. Matkustin Maapallolle toivoen löytäväni ratkaisun. Marie kuitenkin on kotoisin sieltä. Minua kohtasi pettymys. Maassa ei ole taikaa ollenkaan. Silloin kuitenkin tapasin sinut."
"Muutama kuukausi? Siitähän on jo melkein vuosi!" Lily hämmästyy. "Niin on, sinulle. Aika kuluu eri tavalla täällä Metsässä", Jane selventää.
"En löytänyt ratkaisua Maasta. En ole löytänyt vastaloitsua vieläkään. En tiedä saanko Marieta koskaan takaisin."
