Moi!
Mitä teille kuuluu? Mulla on ollu tosi mukava viikko :) Meil on ollut tet-viikko ja pääsin Sinooperiin. Oon saanu järjestellä hyllyjä ja tehä paljon malliaskarteluja!
Eilen aamulla kävin mun pikkusiskon kaa metsässä kuvaamassa photoshoottia, ja tuo aloituskuva on yksi niistä :) Se nyt ei oo nukkekuva, mutta oon ihan tyytyväinen siihen niin halusin sen tännekin laittaa :) Kiitti paljon ihanalle pikkusiskolle, kun suostuit malliksi :"D ♥
Kuvasin eilen myös uuden osan kuvatarinaan, joten laitan sen tähän postaukseen. (Aioin postata sen jo eilen, mutta huomasin että kello oli jo 12 kun sain sen valmiiksi köh)
Mutta juu, siirrytään suoraan tarinaan! Toivottavasti tykkäätte, ite oon tosi tyytyväinen tähän osaan :3 Sori jos tästä osasta tuli vähän tämmönen pitkä infopläjäys :"D Ite kuitenkin tykkään siitä!
tekee jotakin
"puhuu"
tapahtuu muistossa
picfic: Memories (osa 1)
Selkouniloitsu
Aamu valkenee metsässä. Ilmassa alkaa olla kevään lämpöä, mutta polkuja reunustaa itsepäiset lumikasat, jotka eivät tahdo sulaa pois.
Lily ja Jane istuvat sammalmättäällä piknikkori vierellään. Heillä on mukeissaan lämmintä kaakaota ja korissa donitsit. "Ihanan lämmin sää", Lily hymyilee.
"Kuule Jane... Onko sinulla kaikki hyvin?" hän sitten vakavoituu. Hän päättää, että on parasta ottaa asia puheeksi. Senhän takia hän on ylipäätään raahannut tytön piknikille.
"Ai. On minulla kai. Kuinka niin?" Jane vastaa vähän hämillään. "Niin sitä vaan kun... Eilen aamulla sinä pyörryit. Syötkö sinä tarpeeksi? Tai en minä tiedä", Lily hätäilee.
Hän kaivaa korista itselleen donitsin lopettaakseen puhetulvansa.
"Niin tosiaan", Jane aloittaa hiljaisena.
"Minulla on vain hirveä ikävä Marieta... ja vanhempiani. On kuitenkin minun syyni että Marie nukkuu." Hänen kurkkunsa tuntuu kuivalta ja silmiä kirvelee.
"Anteeksi ei olisi pitänyt. Ei sinun tarvitse kertoa jos et tahdo", Lily vaikenee. Hän ei halua pakottaa tyttöä puhumaan.
"Ei se mitään", Jane sanoo. "En ole oikeastaan ikinä kertonut tätä kenellekään... tuntuu ihan hyvältä puhua siitä." Sitten hän jatkaa: "Marie oli aina utelias oppimaan uusia asioita. Häntä kiinnosti paljon unet."
Jane alkaa muistelemaan vuoden takaista iltaa. Lily kuuntelee tätä tarkkaavaisena.
"Eräänä syksynä Marie löysi loitsun, jonka avulla nukkuja voi hallita untaan. Ilmiötä kutsutaan selkouneksi, joka tarkoittaa, että nukkuja tietää olevansa unessa. Marie juoksi luokseni koulumme kirjastosta lainattu kirja mukanaan ja tahtoi välttämättä kokeilla loitsua."
"Aloimme valmistaa lientä viikonloppuna, jona vanhempamme olivat lähteneet vierailulle toiseen klaaniin. Keräsimme tarvittavat ainekset ja ryhdyimme innoissamme työhön."
"Istuimme huoneessani, Marie odotti kärsimättömänä vieressä kun sekoitin aineita yhteen. Havunneulasia, pilviuutetta, kuolleen puun pölyä..."
"Oletko jo kohta valmis?" Marie kysyy. "En ihan vielä", Jane vastaa nauraen siskonsa malttamattomuudelle.
"Olin lukenut reseptin läpi monta kertaa, varmistaakseni että teen kaiken oikein."
Kulhossa valmistuu sinertävä, hieman paakkuinen liemi. Jane mittaa tarkan määrän käpyjauhetta, ja lisää sen kulhoon. Hän sekoittaa joukkoon myös joutsenen sulan, ja palasen kärpässienestä.
"Lupaan sitten kertoa sinulle kaiken unestani. Tästä tulee varmasti mahtavaa! Saan kokea kaikkia upeita seikkailuita", Marie haaveilee.
"Totta kai", Jane hymyilee.
"Valmistimme liemiä koko illan. Tarvitsimme nimittäin kahta erilaista. Ensimmäinen liemi oli selkouniloitsu, ja toinen liemi oli unilääke, jonka avulla Marie nukkuisi syvää unta tarpeeksi kauan, että loitsu toimi."
Lily huomaa, ettei ole edes maistanut donitsiaan. Hän on keskittynyt niin kovasti Janen tarinaan. Kaakaokin on jo kylmää.
"Kun vihdoin saimme liemet valmiiksi, Marie siirsi sänkynsä puutarhaan. Hän rakasti siellä nukkumista, koska tunsi olevansa lähellä luontoa."
"Tein Marielle kaakaota ja sekoitin liemet siihen. Istuimme kauan hänen pedillään ja juttelimme. Marie suunnitteli asioita, joita aikoi tehdä unessaan, kuten lentää, puhua eläinten kanssa ja tutustua unimaailman ihmisiin."
Tytöt nauravat onnellisina. Jane sekoittaa liemet mukiin ja puhuu sitten madalletulla äänellä:
"Tämä unilääke vaivuttaa sinut syvään uneen kahdeksi päiväksi, jonka aikana olet eräänlaisessa horrostilassa. Et pysty heräämään ennen vaikutuksen loppumista. Nukkuessasi näet upeita ja erikoisia unia, ja jos luemme vielä tämän selkouniloitsun--", hän pitää pienen tauon ja hymyilee salaperäisesti.
"Niin unesta muuttuu selkouni. Oletko vielä aivan varma tästä?"
Marie nyökkää vakavana. "Totta kai olen." Sitten hän juo innoissaan kaakaonsa, ja nyrpistää nenäänsä sen kitkerälle maulle.
"Me näemme sitten kahden päivän päästä", Marie sanoo ja käy makuulle.
Jane lukee äänettömästi loitsun. Sitten Marie sulkee silmänsä.
*****
Helmi ja nuket
