Moi!
Miten teidän kesälomat on alkanut? Mulla on ainakin alkanut hyvin, ja vähän nukkeilun merkeissä :) Jotkut on varmaan huomannut, että oon ollut pienellä tauolla, ja ig:n puolella jo tästä mainitsinkin. Nyt kuitenkin, kun loma alkoi, niin palailen nukkejen pariin! Tavoitteena mulla olis postailla paljon ja jatkaa kuvatarinaa.
Pari päivää sitte postasin muutaman minishootin Mariesta, joita en ollu vielä ehtiny postaamaan. Eilen kuvasin uuden osan kuvatarinaan. Tää on tosi lyhyt osa, koska mun oli tarkotuksena kuvata tähän vielä jatkoa.
Eilen ja tänään on kuitenkin ollut tosi kova tuuli, joten kuvaamisesta ei oikein tuu mitään :/ Halusin kuitenkin tän postata jo, joten toivottavasti ei haittaa :)
Siirrytään suoraan tarinaan!
picfic: Lupaus
Aurinko paistaa kirkkaasti puutarhaan, ja Jane tuntee ihollaan tuulenvireen. Hän tulee puutarhaan varhain aamusta ja istahtaa Marien vierelle tämän pedille.
"Huomenta", hän sanoo haikeasti.
"Lily kertoi minulle eilen, että hän tahtoo jäädä tänne", hän aloittaa. "Hän voi auttaa minua etsimään vastaloitsua... vaikka en tiedäkään onko siitä hyötyä. Minähän olen etsinyt jo vuoden." Hän korjaa asentoaan hieman hermostuneena.
"Olen silti ihan iloinen, ettei hän lähde pois. Olen ollut vähän yksinäinen ilman sinua", Jane myöntää. Hän naurahtaa hieman ja miettii: Nytkin minä taas puhun itselleni. Eihän Marie varmaan edes kuule minua.
"En tosiaan ole tainnut saada paljoa seuraa. Suurimman osan ajasta olen kai viettänyt yksin, etsien vastaloitsua. En ole nähnyt ystäviäni pitkään aikaan..." hän tajuaa.
"Siksi olen kai niin iloinen siitä, että tutustuin Lilyyn."
Marie tuhisee hiljaa unissaan.
Jane vilkaisee tyttöä ja avaa kirjan. "Löysin kirjastosta tällaisen kirjan. Tässä on uudempia loitsuja, joten ehkä löydän ratkaisun täältä", hän sanoo.
Hän pakottaa itsensä unohtamaan epäilynsä ja kääntää katseensa kirjoitukseen. Vanha haltijakieli alkaa muuttamaan muotoa hänen silmissään, ja pian hän pystyykin jo lukea sitä.
"Kyllä sinä vielä heräät. Minä lupaan."
*****
Helmi ja nuket
