Somewhere else

Moi!
Pahoittelen etten oo postannu hetkeen, en oo jotenki huonojen säiden takia jaksanut käydä kuvaamassa, ja oon tehny paljon kaikkea muuta. Päätin kuitenkin, että tänään meen kuvaamaan ja raahauduin sitten metsään Lilyn kanssa.

Tässä postauksessa on myös ensimmäinen osa uutta kuvatarinaa! Tää on siis jatkoa edelliselle, joten jos et ole edellistä tarinaa lukenut niin kannattaa lukea se ensin :) Kaikki osat siitä löytyy täältä: Kuvatarina

Nyt mun pitää kuitenkin mennä lukemaan historiankokeeseen, joten siirrytään suoraan tarinaan! Olis ihanaa kuulla mielipiteitä, joten kerrothan kommenteissa mitä pidit :)

musiikki päälle

picfic: Prisoner of my own dream

Minä tiedän, että tämä on unta.

Vaaleahiuksinen tyttö makaa lumella ja katselee ylös kirkkaalle yötaivaalle.

Tytöllä on harmaat silmät ja surullinen hymy.

Marie.

En tiedä kauanko olen nukkunut, enkä muista kuinka ylipäätään nukahdin.

Mutta olen varma siitä, että tämä on unta.

Aika ei kulu lainkaan, ja tuntuu kuin olisin ollut unessa ikuisuuden.

Ensin en tosin ymmärtänyt että tämä on unta.

Mutta sitten huomasin että jokin on vinossa. Ja nyt kun tiedän, että tämä on unta, pystyn vaikuttamaan unen kulkuun ja ympäristöön.

Minusta on kuitenkin tullut yksinäinen.

On täällä muitakin ihmisiä

Toinen tyttö juoksee Marien luo ja ojentaa kätensä. "Tule leikkimään!"

Marie hymyilee tytölle väkinäisesti ja heilauttaa kättään.

Tyttö haihtuu ilmaan Marien edestä.

Mutta muut eivät ole totta. Vain minä olen.

Kaikki täällä on vain oman mielikuvitukseni tuotetta. Siksi olen yksin. 

Olen yksin tässä kauheassa paikassa, jumissa unen ja todellisuuden välillä,

enkä pysty heräämään. 

*****

Helmi ja nuket

Scaretale

Hei!

Miten teillä menee? Ite oon ollut kipeenä muutaman päivän :/ Mulla oli kuitenkin valmiina kuvattuna tää kuvatarinan osa, joten postaan sen nyt. 

Tää on muuten viimeinen osa tätä kuvatarinaa. Alotan uuden tarinan niin pian kun pystyn, ja se on siis jatkoa tälle, joten ei hätää. 

Tuolta kuvatarinan sivultakin voi huomata, että oon nimennyt tän tarinan vihdoin ja uusi tarina tulee sitten eri nimellä, mutta se on kuitenkin tätä samaa isoa tarinaa. Okei selitin tän tosi huonosti mutta toivottavasti tajusitte :"D

Kiitos kaikille lukijoille ja kaikille jotka on seurannut tätä tarinaa, katoin just että lukijoita on jo 19 :0

Noniin mutta nyt siirrytään tarinaan. Linkki edelliseen osaan tässä klik

tekee jotain

"puhuu"

ajattelee

korostaa jotain

"Lily, oletko sinä ihminen?"

picfic: Pikkusiskoni ( osa 2 )

Lily on hetken hiljaa. Hän on aivan hämillään kysymyksestä. 

"Miten niin, minä... Senkö takia sinä vihaat minua? Koska olen ihminen?" hän kysyy sitten lähes kuiskaten.

"Ja sen vuoksi laitoit juomaani unilääkettä. Minä..."

Lily tuijottaa maahan ja kääntyy katsomaan pois päin Janesta.

Jane pudistaa nopeasti päätään: "Ei! Ei se siitä johdu! Eikä minulla ole mitään ihmisiä vastaan--"

Katsomatta enää Janea Lily juoksee ulos tämän mökistä puutarhaan.

"Mitä..." 

Jane havahtuu. "Ei! Älä mene sinne!" 

Hän lähtee juoksemaan Lilyn perään, mutta on jo liian myöhäistä.

Lily tuijottaa tyttöä jähmettyneenä. 

"Jane! Onko hän..."

"Onko hän kuollut?" 

Jane on juossut Lilyn vierelle. "Mitä? Ei! Hän vain..." sitten hän vaikenee. 

Hän yrittää keksiä uskottavaa valetta mutta aivot lyövät tyhjää. 

Jane kävelee tytön vierelle. Kai minun on pakko kertoa Lilylle. Hän on nähnyt jo liikaa. 

"Kun olin pieni, haltijakyläämme saapui pieni ihmislapsi. Perheeni suostui adoptoimaan lapsen, ja hänestä tuli pikkusiskoni".

"Mariesta tuli paras ystäväni, ja teimme aina kaiken yhdessä. Hän rakasti Metsää ja opiskelimme yhdessä kylämme koulussa".

"Marie rakasti uuden oppimista, hän oli aina utelias. Erityisesti hän piti haltijaloitsuista ja liemien keittämisestä".

"Harjoittelimme usein ilman lupaa kahdestaan. Aina emme olleet tarpeeksi varovaisia, ja eräänä päivänä hän joi samaa unilääkettä kuin sinäkin."

"Emme ymmärtäneet että se vaikuttaa ihmisiin eri tavalla."

"Marie on ollut syvässä unessa jo lähes vuoden"

*****

Helmi ja nuket