Moi!
Miten teidän loma on mennyt, jos teillä oli nyt lomaa? Itellä on mennyt ihan hyvin, oon ehtinyt kuvaamaan taas kuvatarinaa, joten nyt mulla on teille uus osa! Pahoittelen että viime osasta on taas kulunut hetki. Mulla ei ollut oikeen inpiraatiota, niin aattelin, että parempi tehä tää sillon kun on inspistä, sillon tulee kaikin puolin parempi osa :)
Mä oon tässä loman aikana onnistunut taas totaalisesti sotkemaan mun unirytmin, kun on tullut vähän valvottua :"D Katoin netflixistä sellasen sarjan kun The Umbrella Academy, ja pakko sanoa, että paras sarja mitä oon hetkeen nähnyt. Aivan älyttömän upea, en oikeen osaa sanoo mitään, rakastin sitä niin paljon :"DD Mutta tän tuloksena mun unirytmi on nyt vähän pilalla, ja mun pitää taas alkaa siirtää sitä. No joo.
Mutta siirrytään kuvatarinaan! Toivottavasti tykkäätte tästä, vaikka tää onkin ehkä vähän yksinkertasempi :) Ite oon silti tosi tyytyväinen tähän!
picfic: Did I let you down again?
Jane makoilee sängyllään ja pitelee päätään huolestuneena. "En ymmärrä mihin hän on mennyt", hän vaikeroi.
"Uskon, että hän on ihan kunnossa. Hän varmaan meni vain ulos", Lillian rauhoittelee tyttöä.
Kun Jane aamulla heräsi, Marieta ei näkynyt missään. Marie ei ollut käynyt ulkona vielä kertaakaan herättyään, joten Jane pelästyi, että hänelle oli käynyt jotain. Hän on ollut huolestunut pikkusiskostaan koko päivän.
"Voi Lily... Minä epäonnistuin tässäkin! Sain jo hänet pelastettua unestaan, ja sitten hän katoaa!" Jane huudahtaa.
Hän paiskaa turhautuneena pitelemänsä tyynyn lattialle.
"Ei se ole sinun vikasi. Ei hänellä varmasti ole hätää!", Lily huudahtaa. "Ja... heititkö sinä juuri minua tyynyllä? Tiedätkö mitä siitä seuraa?"
Jane raottaa silmäänsä hymyillen pahoittelevasti. "Anteeksi siitä", hän naurahtaa.
"Et kyllä pääse noin helpolla!" Lily sanoo vakavana ja heittää tyynyn Janea päin.
"Apua!" Jane hihkaisee ja purskahtaa nauruun.
Hän kääntyy Lilyä kohti ja virnistää. "Kiitos", hän sanoo sitten. "Ai kiitos mistä?" Lily kysyy.
"Siitä kun kestät minua", Jane naurahtaa.
"Ehkä tosiaan olet oikeassa, hän varmaan lähti kävelylle", Jane myöntää.
"Hienoa! No niin, nyt mennään leipomaan muffinsseja, niin että Marie saa herkkuaterian kun palaa", Lily ehdottaa.
Yhtäkkiä kuuluu oven kolahdus. "Mitä--" Tytöt kääntyvät katsomaan ovelle päin.
Pian Marie astelee Janen huoneeseen. "Hei, tulin kotiin", hän ilmoittaa.
"Missä sinä oikein olit? Minä olin huolestunut!" Jane huudahtaa tytölle. Hän huokaisee helpotuksesta nähdessään pikkusiskonsa. Marie istahtaa sängynpäädylle.
"Olin kävelyllä! Siellä oli paljon lunta", Marie sanoo hymyillen.
"Mikset sinä kertonut minulle, että menet ulos? Olisimme voineet mennä yhdessä ensin... Kuumeesi olisi voinut palata. Oliko sinulla edes takkia?" Jane kyselee epätoivoisena.
"Minä..." Marie sopertaa ja ristii käsivartensa.
Hän nousee seisomaan sängyltä.
"Sinä et ole minun äitini! Miksi sinä yrität määräillä elämääni?" Marie kysyy yrittäen estää kyyneleitä nousemasta silmiinsä. Sitten hän juoksee omaan huoneeseensa.
"Mitä minä tein väärin? Minä vain olin huolestunut hänestä...", Jane sulkee silmänsä ja huokaisee.
"Kyllä hän vielä leppyy. Ehkä sinun pitäisi puhua hänelle. Yritä olla vähemmän...uhkaava", Lily sanoo hymyillen vinosti.
*****
myöhemmin illalla
Marie istuu sängyllään lukemassa kirjaa. "Miksen minä muka saisi mennä kävelylle ilman lupaa, aina ennenkin olen saanut", Marie tuhahtaa hiljaa itsekseen.
Oven takana Jane nojaa seinää vasten. Hän sulkee silmänsä ja vetää syvään henkeä. "Noniin Jane, mene vain sisään ja pyydä häneltä anteeksi", hän käskee itseään.
"Ei se voi olla vaikeaa", hän miettii.
Jane nostaa nyrkkinsä ovea vasten ja koputtaa. Kun vastausta ei kuulu, hän avaa varoen oven ja astuu sisään.
"Marie..." hän aloittaa varovasti.
Marie sulkee ärsyyntyneenä kirjansa ja asettaa sen yöpöydälleen. Sitten hän kääntyy katsomaan siskoaan.
Jane istahtaa Marien viereen pedille ja huokaisee.
"Minä olen tosi pahoillani. Ei minun ollut tarkoitus kuulostaa ilkeältä. Halusin vain, että sinulla on kaikki hyvin. Anteeksi", hän sanoo.
Marie miettii hetken. "Haluat että minulla on kaikki hyvin, ja kiellät minua menemästä ulos?"
"Ei! En minä sitä. Tietenkin sinä saat mennä ulos, en vain tiennyt missä sinä olit ja olin huolissani!"
"Niin varmaan. Ihan niinkuin sinua kiinnostaisi, mitä minä teen!" Marie huudahtaa kiukkuisena.
"Mitä? Tietenkin minua kiinnostaa! Mitä sinä tarkoitat?"
Marie puristaa kämmenensä nyrkkiin. "Sinä et ole ollut minun kanssani ollenkaan! Minä olen nukkunut yli vuoden, ja sitten et edes tahdo olla kanssani! Sitä olet joka ikinen hetki sen punatukkaisen kanssa!" Marie huutaa.
"Minä... Onko tässä kyse Lilystä? Sinähän itse olet linnoittautunut huoneeseesi etkä ole suostunut nousemaan peittosi alta edes jouluna muuten kuin tuodaksesi meille kortit!" Jane puolustautuu. "Tietenkin minä haluaisin olla sinun kanssasi! Et edes ymmärrä kuinka kamala ikävä minulla oli kun sinä olit unimaailmassa", Jane kuiskaa vielä.
"Minä vain haluaisin, että sinä olisit minun kanssa", Marie sanoo hiljaa.
Hän nousee istumaan ja kyyneleet valuvat hänen poskilleen.
"Marie", Jane sanoo hiljaa. "Minä olen pahoillani, jos en ole ollut tarpeeksi sinun tukenasi..."
"Minä lupaan olla enemmän sinun kanssasi. Mitä jos... Mentäisiinkö huomenna pulkkamäkeen?" Jane kysyy.
"Mennään vaan", Marie sanoo itkun seasta ja pyyhkäisee poskiaan. Jane ottaa pikkusiskonsa tiukkaan halaukseen.
"Kaikki järjestyy kyllä, Marie."
*****
Helmi ja nuket
